Matkan ensimetrit ovat käsillä ja tunnelmat ovat hyvät. Vaikka yö tuli nukuttua miten sattuu, päivä alkoi niin sanotusti optimaalisesti, kun o'Hara saapui palkollisensa sekä ympäristöystävällisen priuksensa kanssa hakemaan ensin hämeentien flipperivelhon ja sen jälkeen viikin virstanpylvään täsmällisesti sovittuna aikana. Lentokentälläkin lähtömuodollisuudet olivat iiseimmät ikinä, niihin meni aikaa ehkä minuutti. Ne olivat niin helpot, että jouduttiin odottamaan Oak Barrelin aukeamista vartin verran kahvion puolella...
Saksalaisella tehokkuudella lentoyhtiömme Lufthansa toimitti meidät Frankfurtin ihmeelliseen kaupunkiin. Lento oli helppo ja miellyttävä. Välilaskun merkkitapahtumia oli Otson jo 32 vuotta odottelema täydellinen kakkaussuorite. Sata kilsaa tuubissa kävelyä ja paria hiivaa myöhemmin istuskelimmekin jo jumbojetin sisuksissa paikoilla 41 ABC, rungon vasemmassa laidassa.
Jumbossa meidän mestoilla istui joku velmu äijä, mutta käskettiin sen kerätä kimpsunsa ja painua helevettihin siitä. Lento itsessään oli mukavin transatlanttinen ylitys koskaan, koska uni tuli, tarjoilu pelasi ja kaikki toimi. Ainoat miinukset mukavuudelle tulivat takana istuvasti "monosen leadista", elikkäs aikaa vanhemmasta jarrusta jonka ainut elämän ilo oli selkänojan palauttaminen pystyasentoon joka kerta kun nojasi eteenpäin, sekä muutenkin erilaisten terminaalipotilaiden suhteettomasta määrästä verrattuna general populationiin. Geriatrikkojen määrä realisoitui yhden hiihtäjän kohdalla siten, että ukon jalat lakkasivat kantamasta ja kohta huudeltiin jo kliseisesti matkustajien joukosta lekuria laittamaan tippaa äijälle. Viereisessä rivissä istui vielä oksua tuuttaava emäntä, mutta sai onneksi refuusin osumaan sille varattuun pussukkaan. Kivuton kokemus kuitenkin. Onneksi Hara ei saanut hindu-ateriastaan allergiakohtausta!!!
Muodollisuudet o'haren lentoasemalla olivat tyypilliset, mutta suhteellisen nopeat. Ei siis mitään verrattuna kesän Losin kokemuksiin. Pikkuventan jälkeen saatiin laukut ja paineltiin ulos odottelemaan Aviksen dösää. Vuokra-autoksi lukittui Dodge Nitro, tällä kertaa valintaan ei saanut itse juuri vaikuttaa. Ihan kelpo peli, perusvarusteet ja muovinen tunnelma, niinkuin nykyjenkeissä yleensä. Plussat hiljaisuudesta ja ajofiiliksestä. Heti ensteksi ajettiin väärään osoitteeseen, mutta sitten eliiteillä navigaattorinkäyttöskilsseillä saatiin oikea osoite taululle.
Roudattiin kapsäkit Holiday Innin huoneeseen 406. Tätä edelsi toki noin vartin sepustukset kanta-asiakkaiden eduista respan parrakkaalta naiselta. Sen enempiä miettimättä paineltiin kaljalle lähikuppilaan, joka olikin jo täynnä kännisiä meklareita. Vedettiin Cactus-baarissa ripeät heinäkengät huiviin salamana, koska nälkä oli jo valtaisa. Kulman takainen Giordano's tarjoili maukkaat pizzapiirakat ja pari kannua budia. Märehdinnän jälkeen paineltiin vielä handelista hakemaan Miller Highlifea ja eteläistä mukavuutta. Täytyy sanoa, että Cal's Liquorin mukaanmyynnissä on mukava myymisen tunnelma. Heti sisäänmennessä harmaantunut polakki huutaa NEXT ja ilmoittaa, ettei aikaa saa tuhlata miettimiseen, on ostettava heti ja paljon. Laskun loppusumman hän ilmoittaa ruotsiksi väärin ja kysyy sitten puhummeko ranskaa. Kun vastaamme myöntävästi hän toteaa etti siitä ole hyötyä, koska hän ei puhu sitä. Kuten oluet, olemme hänelle importteja.
Hotellilla lyhdyt sammuivat melkoisen vikkelästi ja nyt ainakin allekirjoittaneella on kello aivan sekaisin. Kello on 3.30 yöllä paikallista aikaa ja olen pirteä kuin peipponen nukuttuani melkein kymmenen tuntia...
Italian terveiset vahan kuumilta pompulakauppailta! Don Poiku odottelee sitten betonikenkien kanssa jos siella liikaa haroilette ja hàpàisette Suomen tasavallan kauniin lipun ja suojeluskuntien uhraukset!
VastaaPoistaTerkut henalta, pokulta ja mimiltà!