Day 2: Chicago - St. Louis - Blytheville

Jetlagin johdosta Holiday Innissä heräiltiin jo hyvin aikaisin. Suihkujen ja muiden aamutoimenpiteiden jälkeenkin olimme tien päällä jo kuudelta aamulla. Aikainen lähtö Chi-townin kokoisesta kylästä ei ole mikään huono juttu, koska ruuhka-aikaan joka suuntaan liikenne seisoo.

Kolmea sataa mailia I-55:stä etelään, lyhyttä harhailua route 66:llä, neljää pysähdystä eri pikaruokaloiden kusiputkiin ja noin kolme ja puolta burgeria myöhemmin saatiin näkyviin Gateway Arch, tuo St. Louisin kaksi sataa metriä korkea maamerkki. Ja joo sen on suunnitellut tietty Eero Saarinen. Sinnehän toki mentiin sitten saman tien pällistelemään ja ottamaan kuvia. Melkoisen vaikuttava kasa roinaa.

Trio ja kaari

Paikan päällä on varsin viihtyisä puisto, jossa kelpaisi nauttia keskaria. Pömpeliinhän pääsee myös sisälle, mutta pitkien jonojen takia moinen turrekaura hylättiin oitis. Käveltiin kaaren alla olevan nurmikentän läpi ja havaitsimme sen olevan täynnä standardimittaista pökälettä, jota alkuun epäiltiin paskaksi. Lähempi tutustuminen ko. puikulaan paljasti sen olevan nurmikon ilmauksesta (nyt kotibotanistit suut suppuun, en edes halua tietää mikä termi tälle perverssille tavalle on korrekti) syntyvä pötkö multaa ja nurtsia. Räpsiessämme viimeisiä fotoja, neljä amerikkalaista neitiä kääntyi karskin miehekkään Alabama-Antin puoleen omissa tilaisuuden tallennushuolissaan.

Huippumalli haussa


Kun kuvat oli vielä uusittu kertaalleen (tytöt eivät ihan mahtuneet kuvaan, piti peruuttaa joku 5-6 metriä), lähdettiin painelemaan takaisin autolle. Koukattiin kuitenkin Missisippi -joen rannassa toteamassa veden olevan korkealla. Seuraavaksi suuntimaksi iskettiin St Louis Mills - nimeä kantava ostosparatiisi kaupungin laitamilla. Paikallisesta itiksestä tarttui mukaan rytkyä ihan mukavasti, saivatpa isot pojat myös muutaman hiivan paikallisesta baarista. Lähtö viivästyi tovin, koska oli pakko käydä kikattelemassa Wutu-nimisessä afrikanamerikkalaisten suosiossa olevassa isoja vaatteita myyvässä liikkeessä, jossa esillä oli huppari jonka etumusta koristi ehta suomen leijona. Pro Patria, niggas!

Ostoksilta paineltiin ostamaan bensiiniä hintaan 1,89$/gallona, elikkäs aika tasan 40 eurosenttiä litralta. Tankki täyttyi ripeästi ja sitten alkoikin päivän toinen urakka. Matka taittui melkoisen mukavasti, käytiin hakemassa illaksi eväitä ja otso sijoitti paikalliseen erikoisuuteen.

Ameriikan herkkua

Majoituimme Hampton Inniin Blythevilleen, joka sijaitsee noin 75 mailin päässä Memphisistä. Mukava majoite kerrassaan. Unettomuus vaivaa kuitenkin hieman edelleen. Paikallinen fauna konsertoi myös melko äänekkäästi näin puoli seitsemältä aamulla...