Pieni haikeus valtaa mielen kun joutuu näin mukavasta kylästä poistumaan. Nashville oli juuri se mitä syvästä etelästä haluaa, mukavia ihmisiä, kelpo kiisseliä ja hienoa musiikkia. Holiday Innin kusisen aamiaisen jälkeen lähdettiin työntämään Hendersonvilleä kohti ja sinne päästiinkin hyvin lyhyen siirtymisen jälkeen.
Paikan päällä apua soiteltiin suomesta saakka, sillä Johnny Cashin viimeisen leposijan osoite oli pahan kerran hukassa. Artturin ja Nätti-Villen avulla oikea kalmojen säilytystontti viimein löytyi. Kierreltiin hetki muistolaattojen seassa, kunnes oikea graavi löytyi. Tihrustettiin hetki itkua ja voivoteltiin maailman julmuutta ja paineltiin sitten tankkaamaan vankkurit hautuumaata vastapäiselle bensikselle. Paikalta löytyi myös jonkun onnettoman visa-kortti, jota ei kuitenkaan maksuun käytetty.
Jussi Käteisen viimeinen leposijaTankki täynnä lähdettiin painamaan eteenpäin, lounasta nautittiin Pizza Hutissa. Kotvasen kuluttua oltiinkin jo Indianapoliksessa, jossa käytiin katsomassa paikallista moottorirataa. Kisat eivät kutienkaan olleet käynnissä, joten kiesi suunnaattiin kohti pohjoista. Pikaisen Outlet-pysähdyksen jälkeen saavuttiinkin jo kauniiseen Lafayetteen, jossa päätettiin yöpyä. Majoitteeksi valittiin Comfort Suites, joka olikin oikein mukava. Dinneri nautittiin Don Poikun paikallisen pahimman vihamiehen, Don Pablon meksikolaisessa ravintolassa. Ape oli oikein maittava. Sitten olikin aika pikaiselle kaljanhakureissulle ja uima-allaspulahdukselle. Klooriveden ja vineton koktaili aiheutti melkoisen unen tarpeen, jota ruokittiinkin aamuun asti.
Ameriikan isoimmat meijerit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti