Aamulla herättiin taas aikaisin ja pakkailtiin kamppeet hopeiseen dodgeen. Pikaisen Subway-aamiaisen jälkeen gps-laitteen koordinaateiksi iskettiin windy city ja wyndham-hotelli. Matka sujui mutkitta, kunnes saavuttiin paikallliselle kehä kolmoselle. Viimeiseen 30 mailiin uhrattiinkin sitten pari tuntia.
Hotellihuoneet lukittuamme painelimme kaupungille käppäilemään, ostelemaan ipodeja ja muuta mukavaa. Ostoskelu sai eläkeläiset piakkoin uupumaan, jolloin allekirjoittaneen oli käytävä kauppoja läpi soolona. Tulokseton pyörintä noin viidessäsadassa liikkeessä päättyi muutaman tunnin jälkeen pubiin jossa väsyneet pojat istuivat kolmansien tuoppiensa ääressä. Oma orastava flunssa sai lääkkeeksi Maker's Markia ja jotain hanhikaljaa. Hiivojen saavuttaessa huivin oli aika viedä ipodit ja haran uudet stiflat hotlalle sekä räjäyttää tuulisen kaupungin viemäreihin edellisen illan meksikolaiset pöperöt.
Tyhjää suolta lähdettiin oitis täyttämään Gino's Eastiin, elikkä edellisperjantaina koetun Giordano'sin pahimpaan kilpailijaan.
Pienen odotuksen ja seiniin kirjoittelun jälkeen päästiinkin pöytään tilaamaan rasvapiirasta. Valittiin ihana supreme jonka kyytipojaksi otettiin valkosipulia ja pari kannua heinäkenkää. Ja voi pojat, kyllä odotus palkittiin. Vaikka onkin vastenmielistä kun läski hehkuttaa ruokaa, niin nyt on todellakin syytä. Parhaiten tilanteen vangitsee seurueen vanhimman miehen onnen kyyneleet ja pohjaton ihastuminen pizzerian tarjoilijatytsyyn. Kuulemma kiilasi heti Dollyn playboysetin jälkeen kakkoseksi.
Elephant's Castle hotelliin välittömässä läheisyydessä tarjosi vielä jälkiruokakiisselit. Niistä soikeina onkin aika käydä taas tutimaan. Reissu alkaa olemaan päätöksessä, huomenna tähän aikaan ollaan jo pohjoisameriikan ilmatilassa matkalla Müncheniin...
pääsin vihdoin lukemaan, asialliselta vaikuttaa. tahtoo pizzaa
VastaaPoista