Day 6: Nashville

Äsh ja hitsi, reissun eka skraaba. Illan honkytonkkailu vaati veronsa, herätys lipesi juuri hotellin tarjoaman aamiaisen ulkopuolelle ja nälkä oli lähes sietämätön. Kun ukot oli saatu kauttaaltaan pyykättyä, lähdettiin taapertamaan kohti Country Music Hall of Famea (jatkossa CMHF). Sen liepeillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia ravitsemusliikkeitä, joten bäkträkkäsimme muutamat askeleet broadwayn puolelle ja rokotimme aamiaisburgerit kuppilasta nimeltä Paradise Park Trailer Resort. Burgerit olivatkin kerrassaan mahtavat.

Hall of Fame

Suupielet rasvassa ravattiin takaisin CMHF:lle ja ostettiin perusliput ilman audiokierrosta ja käyntiä B-studioilla. Täytyypä todeta, että reissun museot ja näyttelyt vain paranevat kiertueemme edetessä. Sen verran oli taas hillbillytähtösten revolvereita, autoja, kalsareita, levyjä, banjoja ja ulkohuussien ovenkahvoja näytillä, että tekisi mieli kiljua. Erikoisuutena oli tällä kertaa Hank Williams -näyttely, jossa kerrattiin tämän juoppohullun uraa ja tekoja. Lisäksi käsiteltiin kaksi sukupolvea Hank -nimisiä jälkeläisiä. Saman kylän tyttöihin ihastuminen johtaa mielikuvituksettomuuteen lapsosten nimeämisessä? Kierroksella meni useampi tunteroinen, koska se oli todella hyvä, oikea kantrin heureka.

...on soikea, peuna on ruoka aivan oikea...

Dolly

Hieman yllättäen CMHF:n jälkeen läskeillä alkoi olemaan taas nälkä. Lähdettiin hakemaan vankkureita hotellilta, ja siirrettiin itsemme musiikkilaakson Oprylandiin. Koska etukäteen luupattu megamall Opry Mills ja legendaarinen Grand Ole Opry -latotanssitönö sijaitsivat vierekkäin päätimme yhdistää kylttyyrin ja ostosten teon. Ekaksi oli saatava apetta kitusiin ja ratakistiin homma menemällä Tony Roma'siin syöpöttelemään. Virheliike sen puolesta, että muiden asiakkaiden saadessa ruokansa 5-10 minuutissa, me jouduimme odottelemaan keskinkertaista ruokaamme kolme varttia. Tipit jäivät aika minimiin.

Ruoan jälkeen tepasteltiin Grand Ole Opryn edustalle, vain todetaksemme, että päivän kierrokset olivat päättyneet. Tästä murtuneina palasimme ostoskeskukseen. Käytiin paikallisessa Ticket Masterissa kyselemässä joskko saisimme lippuja perjantain pesäpallopeliin, mutta eivät saaneet Chicagon tapahtumiin mitään myydä. Tässä vaiheessa isot pojat hyytyivät ja todelliseen eläkeläistyyliin halusivat mennä autoon istumaan ja valittamaan kipujansa. Kolmen vartin jälkeen tuli ostarilta lähtö, koska 170 kaupasta ei löytynyt yhtään mitään. Paikalliset eivät jostain syystä myyy rotseja missään, silti kaikilla on takit. Mystistä.

Palattiin hotellille ottamaan lepiä. Muutaman tunnin jälkeen lähdettiin Ozon kanssa vielä pikkuiltakruisille kaupungin sykkeeseen ja hakemaan iltapalaa. Loppuilta sujuikin sitten telkkua tapittaessa ja poikien omituisia kuorsausääniä kuunnellessä. Nukuttua tuli näissä harmonisissa olosuhteissa kuutisen tuntia.