Päivä alkoi rauhallisissa merkeissä, sillä aamun eka kohde aukesi vasta kymmeneltä. Pakkailtiin roinat laukkuihin, käytiin aamiaisella ja lähdettiin kruisailemaan kohti STAX -levy-yhtiön entisiä tiloja, elikkä paikkaa jossa toimii samanniminen museo tänä päivänä. Stax on osaltaan vastuussa käsittämättömän upeasta soul-musiikista jota memphisistä on maailmalle tuupattu, artisteihin lukeutuu mm. Isaac Hayes.
STAXKierros museossa käsitti uskomattoman määrän trinkettejä ja triviaa artisteista, levyjen tekemisestä ja muusta aiheeseen liittyvästä. Esillä oli mm. jo mainitun herran platinakoristeltu Cadillac, jossa on turkissisusta. Kuvia ei valitettavasti ole, koska kuvaus sisällä oli kielletty. Rahaa sisäänpääsystä haluttiin 12 taalaa kärsää kohden. Ei paha, oikein suositeltava kohde. Lisää rahaa sai halutessaan antaa crack-käyttäjälle joka hyökki heti pummimaan kun päästiin ovesta ulos. Denso/narkkimagneetti on muutenkin nähtävästi viritetty äärimmilleen...
Staxilta lähdettiin etsimään Aretha Franklinin lapsuuden kotitaloa, jota emme kuitenkaan löytäneet vaikka osoitteessa kävimmekin. Se on ainakin varmaa, ettei näiden seutujen nykyasukeista tule missään vaiheessa mitään supertähtiä, sen verran alueen populaatio nautiskelee hihakarkkia, taikatupakkia ja muita kiellettyjä ainehia.
Slummit hylättiin ja samalla koko kylä. Memphisistä jäi vähän erikoinen kuva. Kaupunki on kuin neuvostoliitosta, sillä erotuksella että ei juoda vodkaa karvalakit päässä betonisen ankeuden keskellä, vaan käytetään ruiskuhuumeita erittäin löysissä vaatteissa betonisen ankeuden keskellä. Memppari on likainen ja ränsistynyt heti välittömän keskustan ympärillä, eikä keskustakaan viihtyisyydellä loista. Beale Streetin blues-kuppilat ovat ehdottomasti visiitin arvoisia, samoin muut musiikilliset kohteet joissa kävimme. Ilman gracelandin, sun recordsin ja staxin kaltaisia vetonauloja koko kaupungin voisi polttaa asukkaineen päivineen, eikä menetys olisi kovin suuri. Suunnaksi otettiin Tupelo, Elviksen synnyinpaikka.
Noin 100 mailia tiukkaa ajoa ja kahta kiloa KFC-kanaa myöhemmin oltiinkin jo Tupelossa ja Elvarin iskän Vernonin rakentaman haulikkomörskän verannalla pällistelemässä. Mökki on keskikokoisen kallioyksiön kokoinen torppa. Alueesta on tehty totuttuun tapaan turistikohde, joten sisäänpääsy maksoi 12 taalaa. Lipulla pääsi synnyintorpan lisäksi Elvis-museoon, kirkkoon jossa Presleyt kävivät palvomassa, sekä Elvis-kappeliin. Kirkossa vetonaulana oli vapaaehtoisten näyttelijöiden kokoama videoesitys 1950-luvun kirkollismeiningeistä. Museossa nähtiin jälleen Elvis-rompetta jos jonkinlaista.
Elvis ja Vernon kotinsa portailla vuonna 1947Tupelosta ajettiin tuhatta ja sataa Nashvilleen, matkalla pysähdyttiin lähinnä virtsaamaan ja puputtamaan hamppareita. Majoituttiin Holiday Inniin keskustan liepeille ja suksittiin samantien kaljoittelemaan Broadwayn honkytonkkeihin. Baareissa oli lämmin vastaanotto, edullinen budi ja bourbon ja tosi hyvä bändi. Soittivatpa useita toivekappaleitakin. Tämä elostelu on syynä siihen, ettei aamulla kauheasti blogin kirjoittelu kiinnostanut...huomenna palataan taas rytmiin.
Kiiza mussukat, see you on the flipside.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti